Solenne incedere della batteria, nevicate diafane del piano, venti ancestrali di violini gelidi; nel fatuo paesaggio di “Varpuspäivä” il canto-recitato di Tyko Saarikko, leader dei Tenhi (tradotto: Sciamani), presenta un nuovo album, (equivalente a Madre Natura o Madre Terra). Con una tecnica ormai sperimentata, un’identità definita, dopo un ampio apprezzamento della critica e una buona popolarità meritata -considerato l’impegno richiesto dalla comprensione del loro dark-folk dai vaghi richiami progressive- i Tenhi riescono a firmare un prodotto ottimo che li riavvicina definitivamente anche a grandi gruppi quali i Popol Vuh o i Black Heart Procession.
Alla base di questo disco non vi sono però virtuosismi tecnici o dettagli pratici; vi è invece la veemenza con cui gli “Sciamani” evocano emozioni epiche, percezioni criptiche, celate nei misteri, nelle contrapposizioni e nei paradossi di una Natura mistica e arcana, gelida e travolgente, come può essere quella nordica. E difatti nel disco si alternano ai caldi intrecci folk di archi (in brani come “Kuoppa”, “Kuulut Kesiin” o la conclusiva “Rannalta Haettu”) la solitudine del piano di “Salain” o l’inquietudine di “Uuvu Oravan Luu”; un valido ricamo dalle tinte delle more artiche e delle betulle, della neve e dei lucori scandinavi.
Ma i veri gioielli del disco sono costituiti dalle tempeste epiche di “Vähäinen Violetissa”, “Viimeiseen”, “Sarastuskävijä”, e dal monte ”Halti” del disco: “Tuulenkaato”, supportata dalle brevi “Maa Sytty” e “Aatos”. Va ricordata a proposito della valenza “epica” e “memorabile” dei Tenhi la loro comune passione per il Metal.
Se volete innamorarvi di Maaäet fate pure. Obiettivamente non si può definire un capolavoro, non gli si possono riconoscere certo meriti eccezionali; ma in complesso lo stato d’animo particolarmente mistico, peculiare, sentito del gruppo basta ad avvicinare i tre finlandesi a tutti gli altri elfetti dei ghiacci tanto acclamati in questo periodo, quali forse i Sigur Ròs, ma soprattutto a porre questa loro ultima fatica fra i discreti dischi del “2006”.
Elenco tracce testi samples e video
01 Varpuspäivä (06:31)
Tämän puun jokaisella juurella haluaisin istua
Kaunein polte somija syissä
Tämän puun jokaisella oksalla sydän löystyy
Kipu ei satu varpuspäivä
04 Salain (04:40)
On totta
Lehto sanoi
Mitä näen olkasi yli kuiskaan
Kaisla-sisar
Salain
Kapeen pentu
Salain
Kuulin varijosi veneessä
Kutsui
Leikkii ja kaulailee
Siveä lintu, salain
Kasteen kala, salain
Näen kaikessa hengen
Kasvavia ja kuihtuvia
Koiranlainen peura
Salain
Roso lauma
Salain
05 Viimeiseen (06:59)
Lehtoon luille makaan
Aukeaa maahan
Makaan selätysten
Lehtiä seassa
Pysähtyy tänne niitylle ja kevätaukiolle
Lehdistä kuule maata
Voi tuntea mistä luut alkaa
Tuntea kun puotoaa läpi ja syvempään
Ainoat kukat sinä kesänä
Odottaa täällä kesänhiessä
06 Vähäinen violetissa (06:15)
Kuollut pukein
Aamujen leuto autio
Aikainen violetti
Sävyyn soitto
Aamua aamua
Joku taisi jäädä
Vähäinen violetisa
Hiljaisuuden noste
Valo vaikeroi
Jää tänään tulematta
Vasta myöhään kaartaa yli
07 Sarastuskävijä (05:59)
Aamuinen pystyvä viha
Aamuinen päivä ei loista
Kun sä meet petiin
Ylhäältä ohut sade
Syvempi kuin leveä
Alastonta tuo
Sarastus aamu ja koitto
Yltäpäältä sateessa
Sä meet petiin
10 Aatos (02:13)
Harmaa jouten
Harmaa jouden
Ollut maassa hyvin pitkään vierellä vuoden
Läksi suoden multaisen muodon
Lopun aatos valveilla tai ei niin kuolen
12 Rannalta haettu (07:19)
Avaa suoneni
Suoneni suruillesi
Myrkytän omani
Suru laineiksi
Laineet järviksi
Suru soi
Läpi elon elämä harhaili
Elit itsesi
Sivuillasi vesi
Vesi vapaa
Sivuillasi se kesii
Rannalta kivi
Haettu kivi
Kivi yllesi nyt
Kivisyys luonani
Kanssani kivi
Runo kiven
Carico i commenti... con calma
